Myyttejä kissoista - totta vai hölynpölyä?
Kissoihin liittyy paljon erilaisia myyttejä ja uskomuksia, joista suurikaan osa ei pidä paikkaansa. Listaan muutamia yleisimpiä myyttejä kissoista ja annan niille tuomion omien kissojemme avulla. Jutun lopusta löytyy linkkejä, joista voit tutustua vielä useampiin uskomuksiin kissoista.
Heti tähän alkuun voisinkin vielä mainita siitä asiasta, että yllättävän monesti ihmiset tuntuvat unohtavan, että jokainen kissa on oma yksilönsä, aivan kuten ihmisetkin ovat omia yksilöitään ja kaikki siten myös erilaisia. Ei ole mitään yhtä tapaa, jota kaikki kissat ehdottomasti seuraavat tai muottia, josta kaikki kissat tulevat, vaikka kaikki toki vaistojaan seuraavatkin. Kissa ei ole vain kissa muiden joukossa, jokaisella on oma persoonallisuutensa ja ne tekevät samoja asioita eri tavoilla.
Yleisimmät myytit kissoista
Väittämä 1: Kissa on välinpitämätön omistajiaan tai ylipäätään ihmistä kohtaan.
Yllättävän monet tuntuvat uskovan tähän väittämään kissoista ja kissat monesti nähdäänkin ”ylimielisinä”, kuten olen monesti kuullut niitä kuvailtavan. Tämä väittämä kuitenkin yleensä tulee sellaisen ihmisen suusta, joka ei pidä kissoista, ainakin oman kokemukseni mukaan.
No, meidän kissoihimme tämä ei todellakaan päde. Ne ovat aivan kuin koiria, jos käyn viemässä roskat ja siihen kuluu sellaiset viitisen minuuttia, niin takaisin sisälle tullessani kissat suunnilleen ryömivät minua vastaan ovella surkeasti viimeisillä voimillaan naukuen, miten kehtasinkaan hylätä heidät niin pitkäksi aikaa! No ei nyt sentään, mutta todellakin ovat ovella vastassa hurjasti naukuen ja puskevat jaloissa ja vetävät sellaista siksakkia jalkojen välistä kun yritän kävellä, että on ihme etten ole niihin kompastunut ja vääntänyt nilkkojani. Tuntuukin, että kahden kissan sijasta meillä olisi ainakin 12 kissaa, sellainen vilske käy jaloissa.
Tuomio: Joten ei, tämä väite ei todellakaan pidä paikkaansa, tuomitsen hölynpölyksi. Toki tähän vaikuttaa kissan luonne, elämä omistajansa kanssa ja kokemukset ihmisistä ylipäätään ja luultavasti sekin, onko sisä- vai ulkokissa. Mutta kuten sanoin, hölynpölyä.
Väittämä 2: Kissa tiputtelee tavaroita kiusallaan.
Olet varmasti on nähnyt videoita kissoista, jotka tassullaan tiputtelevat tavaroita pöytien reunoilta ja saattaa omakin kissasi tätä aktiviteettia harrastaa. Olen useammankin ei-kissaihmisen suusta kuullut tämän, että kissa tekisi tätä kiusallaan, joka on yksi syy sille, ettei hän pidä kissoista.
No tällä aktiviteetillahan ei ole minkäänlaista tekemistä kiusanteon kanssa, kissa ei osaa tehdä kiusaa. Kissat kokeilevat asioita tassuillaan, se on niille luonnollista. Kissa saattaa tehdä tätä myös siksi, että sillä on tylsää tai ihan vain saadakseen omistajansa huomion. Toiset kissat myös kokeilevat enemmän tassuillaan kuin toiset, riippuu taaskin kissasta. Minkäs kissa sille mahtaa, että omistaja on laittanut ihanan ja kalliin kristallituikkukipon juuri tuohon pöydän reunalle, kun pakko sitä on vähän kokeilla, että liikkuuko se ja miltä se tuntuu tassussa.
Omat kissamme eivät tätä harrasta, mutta lattioille jäänyttä lasten lelua tai kynää kyllä testaavat tassulla. Toinen kissoistamme onkin sellainen, että jos vaikka juuri se kynä on lattialle tipahtanut, niin pian se saa kyytiä. Pöydiltä tosiaan eivät mitään tiputtele, joskus pentuina molemmat kyllä tiputtivat muutamat kynät ja teippirullat lattialle tassulla testaamalla. Toinen tiputti kerran pentuna myös jonkin koriste-esineen, mutta siihen nuo tipauttelut sitten ovatkin jääneet.
Tuomio: Hölynpölyä, kissa ei kiusallaan tee mitään. Lisäksi tämä tapa on kissalle joko luontaista käytöstä testauksen nimissä, tylsyyttä tai huomion hakemista.
Väittämä 3: Kissa ei kiinny omistajiinsa.
Tämä nyt ehkä vähän niputtautuu tuohon ensimmäiseen väittämään, mutta menkööt nyt tässä ettei ensimmäinen väittämä veny liian pitkäksi. Tätä kuulee aika paljon kuten muitakin väittämiä, miten kissa ei kiinny omistajiinsa, vaan on ainoastaan omistajan tarjoaman suojan ja ruoan ”perässä”.
No meillä tämäkään ei päde ollenkaan. Molemmat kissoistamme ovat kiintyneet meihin ja näyttävät sen myös. Seuraavat meitä paljon pitkin päivää, seurailevat touhujamme ja puhuvat paljon, kissamme myös vastaavat jos niille puhuu. Yksi hyvä esimerkki onkin, että jos istahdan sohvalle, ei mene kuin minuutin verran, kun yksi kissa tunkee syliini ja toinen rojahtaa viereen jalkaan kiinni. Toinen kissoistamme tulee myös joka yö nukkumaan kanssamme sänkyyn ja jos nukkumaanmeno venähtää jokin ilta, tämähän kissa tulee hakemaan meitä. Se huutaa kamalasti kuin olisi hengenhädässä ja kun lähtee katsomaan mitä asiaa sillä on, kissa johdattaa meidät makuuhuoneen ovelle ja syöksyy sänkyyn odottamaan.
Kissa on toisinaan arka eläin, joten kun kotiin tulee vieras, kissa saattaa luikahtaa piiloon. Tällöin vieras saattaa ajatella, että kissa ei ole kiinnostunut ihmisistä, mikäli ei kissoja tunne tai itsellään niitä ole. Vieras ei kuitenkaan ole näkemässä sitä arkea, jossa kissa on mukana ja sen normaalia käyttäytymistä kotona. Meillä yksi kissa menee piiloon, jos tulee vieraita ja ilmestyy piilostaan vaihdellen vartin tai puolen tunnin päästä ja varovasti käy katsomassa vieraita. Toinen kissamme sitten taas ottaa kaikki vieraat vastaan jo ovella ja puskee kaikki läpi ja hakee silityksiä. Monesti sitten tervetulotoivotuksiensa jälkeen hakeutuu omien perheenjäsenten syliin tai viereen rapsutettavaksi.
Tuomio: Hölynpölyä, kissa kiintyy omistajiinsa, jos sillä on syytä heihin kiintyä. Ulkokissojen käyttäytymisestä toki en tässä asiassa tiedä onko siinä eroa, kun meidän kissamme ovat aina olleet sisäkissoja. Voi olla, että ulkokissat eivät kiinny niin vahvasti, jos viettävät kovinkin pitkiä aikoja omilla reissuillaan itsekseen. Sama saattaa päteä heihin, jotka pitävät kissaa vain käytännön syistä, esim. hiirikissoina. Minulla on yksi sukulainen, joka pitää vain hiirikissoja, eikä ainakaan oman näkemäni mukaan ole sen kummemmin kiinnostunut kissoistaan, joten en tiedä onko hänellä millainen suhde kissoihinsa. Voi olla, että tällaisessa tapauksessa kissa ei niin vahvasti kiinny ihmiseen.
Väittämä 4: Kissaa ei voi kouluttaa
Tämä on yksi yleisimmistä väittämistä, joita olen kuullut. Siis miksi kissaa ei muka voisi kouluttaa? Kissat ovat todella fiksuja ja oppivat kyllä, jos vain löytää juuri sen kissan motivaattorin. Ovathan ihmiset opettaneet kissojaan käymään pöntöllä ja on sirkuskissoja ja kissoille agilitya ja vaikka mitä.
Me emme kauheammin ole kouluttaneet kissoillemme mitään temppuja, enemmänkin vain meidän taloutemme ”sääntöjä” kissoille. Muutaman nyt mainitakseni, kissat ovat itsekseen omaksuneet meidän unirytmimme ja nukkuvat öisin, toinen kissoista tosiaan hakee meitä iltaisin nukkumaankin. Kissat tietävät, että tiskipöydältä ei oteta mitään roskia jos siihen on jäänyt, ei tulla pöydälle samaan aikaan kun laitamme ruokaa ja ilman lupaa ei oteta pöydälle jäänyttä kinkkua tmv. Ja kissamme siis tosiaan tietävät nämä ja myös noudattavat niitä, kissoille pitääkin aina sanoa ”Saa ottaa” jos heittää niille vaikka kinkun palan, ennen kuin ottavat sen. Tämänkin kissat ovat oppineet käytännössä itse, nimittäin sen, että eivät astu ihmisen päälle, jos ei ole vaatetta siinä. Se onkin välillä aikamoista akrobatiaa kissoilta, kun haluavat syliin ja omistajalla onkin lyhyet vaatteet. Tunkevat kuitenkin syliin ja hyvin tarkasti asettautuvat myös ahtaisiin kohtiin, jossa on vaatetta, kun iholle eivät astu.
Kissoillamme on myös hauskat käskyt, yhdelle pitää herkkua kädestä antaessa sanoa ”Nätisti” ettei mene sormet mukana, toiselle taas ”Ota ota”, kun ottaa niin supervarovasti, että ilman kehotusta ottaa ronskimmin nuolee vain sitä herkkupalaansa.
Lisäksi kissamme osaavat istua käskystä ja toinen osaa antaa tassua tai nousta takajaloille ihmistä vasten. Molemmilla kissoilla on se oma motivaattorinsa, joilla nämä on koulutettu, vaikkakaan ei mitenkään aktiivisesti.
Tuomio: Hölynpölyä, kissaa voi kouluttaa siinä missä koiraakin, se vain vaatii enemmän työtä ja omistajalta motivaatiota. Lisäksi pitää löytää juuri sen oman kissan motivaattori.
Väittämä 5: Kissa pärjää pidempäänkin yksin, jos sille jättää ruokaa ja vettä.
Moni kissanomistaja on varmaan kuullut tämän, jos olet ääneen miettinyt ettet voi mennä jonnekin pidemmälle vierailulle vaikka, kun ei ole kissoille hoitajaa. Me ainakin olemme miehen kanssa kuulleet tämän monesti, kun meitä on pyydelty pidemmälle vierailulle sukulaisten luo pitkän matkan päähän.
Meitä tosiaan on kehotettu vain jättämään kissoille paljon ruokaa ja useampi vesiastia, niin kyllä ne pärjäävät. Ja puhe on ollut näissä siis 3 päivästä tai pidemmästä ajasta. Tokihan ne kissat voisivat pärjätä, mutta en minä ainakaan halua jättää kissoja yksin niin pitkäksi aikaa. Entäs jos syttyy tulipalo, toinen kissoista satuttaa itsensä, hiekkalaatikoiden siivous, joku murtautuu meille ja kissat karkaavat, puu kaatuu talon päälle ja tulee katosta läpi, kissa vetää ruokaa henkeensä, ihan mitä vain? Ja myös kissa voi tuntea yksinäisyyttä, joka on myös oma ongelmansa. Jo eläinsuojelulaki velvoittaa, että eläimen kunto on tarkistettava vähintään kerran 24h aikana, joten ei, emme ole jättämässä kissojamme useiksi päiviksi yksikseen kotiin oman onnensa nojaan.
Tuomio: Vähän 50/50, kyllähän kissa siis pärjäisi yksin pidempään, mutta jotakin voi aina sattua. Tätä onkin siis vähän vaikea nyt lyödä kumpaankaan kategoriaan, mutta en tosiaan jättäisi mitään eläintä yksin useammaksi päiväksi.
Väittämä 6: Raskaana olevan täytyy luopua kissoista toksoplasmoosiriskin takia.
Tämä lienee tuttu myös teille, joilla ei ole kissoja, nimittäin riski saada toksoplasmoosi kissalta. Tästä varoitellaan suhteellisen paljon, vaikka riski saada tämä kissalta on olemattoman pieni. Mikäli kissa on sisäkissa eikä syö raakaruokaa, riskiä ei käytännössä edes ole. Ulkokissoilta tartunta on mahdollista saada, mutta riskin voi välttää käytännössä kokonaan.
Jos kissa saa toksoplasmoositartunnan, se erittää ulosteestaan toksoplasmaa kahden viikon ajan ensimmäisestä saamastaan tartunnasa. Toksoplasmoosi tarttuu vain kaksi vuorokautta tai sitä vanhemmasta ulosteesta, joten hiekkalaatikon päivittäinen siivoaminen poistaa riskin käytännössä kokonaan. Tämän kahden viikon jälkeen kissa ei enää koskaan eritä toksoplasmaa.
Kissojen omistajat lienevätkin tämän kuulleet, mutta toksoplasmoosin saa todennäköisemmin ulkomaanreissulta tai huonosti pestyistä kasviksista, joten en oikein ymmärrä sitä kissojen ”mustamaalaamista” tässä asiassa. Asiasta on tietysti hyvä varoittaa kun kaikki eivät tiedä, mutta voisi siinä samalla sitten varoittaa niistä ulkomaanmatkoista ja huonosti pestyistä kasviksista. Ja kertoa, että miten se sitten kissasta tarttuu, jos on tarttuakseen. Itse ainakin kun odotin lapsia, neuvolassa varoitettiin toksoplasmoosista kun meillä on kissoja, mutta sen enempää asiasta ei kerrottu. Joku voi siis luulla, että sen tartunnan voi saada itsestään siitä kissasta, jos ei itse tutki asiaa.
Tuomio: Hölynpölyä, hiekkalaatikon aktiviinen siivoaminen poistaa riskin saada toksoplasmoosin kissalta ja jos kuitenkin huolettaa, joku voi varmaankin raskaana olevan sijasta puhdistaa laatikot.
Väittämä 7 (lukijan kuulema): Kissat eivät ajattele tai tunne kuten ihmiset.
Tämän olisin kyllä unohtanut, jos lukija ei olisi vinkannut. En mainitse nimeäsi kuten pyysit, mutta kiitos vinkistä!
Tämähän nyt on aivan absurdi väite! Siis eihän kissa nyt suoranaisesti ajattele kuten ihminen, mutta kyllä sillä kissalla silti tunteet on. Siinä miten ihminenkin, kissa tuntee kipua, pelkoa, tyytyväisyyttä ja onnea. Olen itse esimerkiksi joskus vahingossa astunut kissojemme varpaille, kun ovat singahtaneet jalkoihin enkä ole ehtinyt pysähtyä. Kyllä ne silloin katsovat minua sellaisella ”Mitä sä just teit?”-ilmeellä. Ja ollessaan tyytyväisiä, sen huomaa niistä. Siis millä logiikalla kissa ei tuntisi ns. mitään?
Eiväthän kissat luultavasti ajattele tyylillä ”Jaahas, nyt se omistaja lähti kauppaan. Tänään sillä taitaakin työt alkaa vasta illalla. Muistikohan se lisätä kauppalistaan hiekan?” No juu luultavasti ei, mutta kissa onkin eläin, ei ihminen. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö kissalla olisi tunteet ja kyllä kissat jotakin ajattelevat. Olisikin mielenkiintoista, kun joskus saataisiin selville, mitä ja miten lemmikit miettivät…
Tuomio: Hölynpölyä, puoliksi. Kissat tuntevat samoja tunnetiloja, mitä ihmisetkin. Aivan samalla tavalla ne eivät ajattele ihmisten kanssa, luultavasti ainakaan.
Miksi jotkut ottavat kesäkissan?
Tämä on aihe, joka on raivostuttanut minua vuosikausia, nimittäin kesäkissat. Siis miksi joku aikuinen ihminen hankkii keväällä kissan ja pitää sitä mökillä, vain jättääkseen sen sinne yksin syksyn tullen? Se on jukolauta elävä ja tunteva eläin eikä mikään lelu!
En käsitä, miten joku edes pystyy hylkäämään kissan sinne mökille, kun ensin on kesän ajan sen touhuja siinä seurannut. Eikö siinä muka synny minkäänlaista sidettä siihen kissaan, edes puoliväkisin? Sitten tätä samaa periaatetta siirretään lapsille, koska lasten iloksihan se monesti sinne mökille on hankittu. Nyt kuitenkin tämä ilmiö ehkä vähenee, kun kissojen hinnat ovat ampaisseet ylöspäin satoihin euroihin. Aiemminhan maatiaiskissanpennuista pyydettiin hintaa 0e-50e, mutta nyt tosiaan olen nähnyt jopa 600e/pentu hintapyyntöjä maatiaiskissoista. Joten ehkäpä tämä rauhoittaa tätä ilmiötä ja toivottavasti myös ylipäätään kissojen hylkäämistä.
Ei vain mahdu minun tajuntaani, miksei sitä kissaa voi sitten syksyllä ottaa mukaan ja viedä vaikka eläinsuojaan, josta sille etsitään uusi koti tai ainakin pidetään huolta, jos ei itse halua enää pitää. Kissa ei pärjää Suomen luonnossa yksin, varsinkaan kun on tottunut saamaan suojaa ja ruokaa ihmiseltä! Sitä voisivat nämä kesäkissan ottavat kokeilla ajaa jonnekin korpeen ilman mitään laitteita tai tietoa siitä missä on. Siellä sitten voisivat yrittää selviytyä ilman kenenkään apua, kun on tottunut siihen että kaupasta saa ruokaa ja puhelimella soitettua apua. Puhumattakaan suojasta ja siitä, kun tulee talvi ja kylmä.
Onkohan tässä taustalla mahdollisesti sellainen, että kesäkissan ottaja ei kehtaa viedä sitä kissaa eläinsuojaan, kun pitäisi myöntää ottaneensa kesäkissan vain hetken huvitukseksi? Vai eikö viitsi? Vai onko vain täysin sydämetön mulkero? Mutta voihan sinne eläinsuojaan vaikka valehdella että löysi kissan tienposkesta keskellä ei mitään, jos ei kehtaa tunnustaa olevansa vain mulkku.
Tunnetko jonkun, jolla on ollut kesäkissa? Tiedätkö, miksi joku ottaa kesäkissan?
Musta kissa
Tiedät varmasti taikauskosta, joka liittyy mustaan kissaan. Yleisin menee yksinkertaisesti niin, että tietä ylittävä musta kissa tuo epäonnea.
Uskomuksia liittyen mustaan kissaan olikin paljon enemmän, kuin tiesinkään. Yllättävän paljon on uskottu, että mustan kissan hampaissa, karvoissa tai hännässä olisi myrkkyä. Saati sitten, että mustan kissan hengitys olisi haitallista ihmisen keuhkoille… Toki ovat hyvin vanhoja uskomuksia, mutta silti.
Kaikista hulluinta on se, että jotkut uskovat vieläkin joihinkin näistä! Edes siihen perus, että musta kissa menee tien yli ja sitten epäonni seuraa sinua. Hei haloo nyt! Miten nämä asiat liittyisivät millään tasolla toisiinsa? Se musta kissa nyt sattuu olemaan musta kissa, eikä mitään sen kummempaa. Jotkut eivät tänä päivänäkään halua ottaa mustaa kissaa, niin tiukasti tuo uskomus on juurtunut vielä tänäkin päivänä.
Tämä ”musta kissa tuo epäonnea”-uskomus juontaa juurensa niinkin pitkälle, kuin 1200-luvulle, saattaa olla jopa vielä kauempaa. Roomalaiskatolinen kirkko nimittäin yhdisti mustat kissat paholaisiin ja noitiin. 1400-luvun lopulla kuitenkin touhu meni aivan hulluksi, kun musta kissa muuttui puheissa ”demoniseksi olennoksi”. Jotkut uskoivatkin, että musta kissa oli itse paholainen, joka oli vain ottanut kissan muodon. Tuolloin kissoja poltettiin roviolla ”noitien” kanssa, joka romahdutti kissakannan ja sitten lähtikin rutto liikkeelle rottien kannan räjähdysmäisen kasvun kanssa.
Miksi se on aina uskonto jotenkin osallinen tällaisissa aivan järjettömissä jutuissa?
Oli kuitenkin mukava huomata tätä aihetta tutkiessa, että mustiin kissoihin liittyy myös hyviä myyttejä. Pakko myöntää, etten todellakaan tiennyt tästä asiasta. Itsekin olen monesti kuullut nämä huonot myytit, mutta en koskaan hyviä myyttejä.
Oma taival kissojen kanssa
Kuten olet jo huomannut, meillä on kaksi kissaa, ollut reilut 10 vuotta. Ovat oikein ihania karvapalloja, vaikka hermojakin ovat joskus koetelleet, mutta pois en kyllä vaihtaisi. Ovat ne vaan niin ihania, kun rojahtaa illalla aivan poikki olevana sohvalle ja hetken päästä kuulee pienten tassujen kipityksen ja kissat tunkevat syliin ja viereen kiinni purisemaan onnessaan. Kylmällä kelillä toimivat myös oikein mainioina lämpöpattereina, vähän toispuoleisesti kylläkin, mutta toimivatpa kuitenkin.
Ollessani lapsi minulla on ollut paljon eläimiä ympärilläni, ei kotona, mutta sukulaisilla ja tutuilla oli jos minkämoista. Olin silti aina eniten kiinnostunut nimenomaan kissoista, vaikka eläinrakas olenkin ja pidän kaikista eläimistä.
Olen ehdottomasti kissaihminen, en ole oikein koskaan välittänyt koirista, vaikka ihan mukavia ovatkin. Minulle kissat vain ovat ”se juttu”, en kyllä tiedä miten sitä sitten oppii olemaan kun näistä palleroista joskus aika jättää, toivottavasti ei kuitenkaan vielä pitkään aikaan ja pysyvät hyvässä kunnossa vaikka ikää alkaakin tulla.
Vuosia sitten, kun aloin odottamaan esikoistamme, kävimme kovan taiston sukulaistemme kanssa. He nimittäin vaativat päivittäin meitä miehen kanssa luopumaan kissoistamme, koska olivat niin kovin huolissaan. Eräs sukulainen lähetteli vinot pinot sähköpostiin tietoa toksoplasmoosista ja jopa tulosti useita sivuja tietoa minulle. Toinen sukulainen taas tiesi, että kissat tukehduttavat vauvan kun menevät naaman päälle nukkumaan, kolmas osasi kertoa miten kissat raapivat vauvan silmät. Kamalin oli kuitenkin neljäs sukulainen, joka tarjoutui hakemaan kissat ja viemään ne kaverilleen, joka ”kyllä hoitelee ne”. Ja kyllä, hän tarkoitti ”saunan taakse viemistä”, niin ei tarvitse etsiä uutta kotia.
Mikään järkipuhe ei mennyt heille perille ja harva se päivä meitä haukuttiin tyhmiksi, edesvastuuttomiksi ja väitettiin ettemme välitä tulevasta vauvasta pätkän vertaa koska emme luovu kissoista, joten oltiin sitten pidemmän aikaa hiljaa sinne suuntaan eikä vastattu yhteydenottoihin. Lopulta alkoi mennä perille, että kissat ovat ja pysyvät, mikäli vauva ei ole allerginen niille. Tätäkin syytä yritettiin muuten tarjota raskauteni alkuvaiheessa, että ”Entä jos vauva onkin allerginen kissoille?”. No se olisi sitten sen ajan murhe ja asiaa pohdittaisiin sitten uudestaan tilanteen mukaan.
Mehän olemme mieheni kanssa muuten molemmat allergisia kissoille, aikanaan olimme aika pahastikin, mutta hyvin olemme siedättyneet. Lapsillamme ei ole ollut oireita allergiasta, joten tätä asiaa ei ole sen enempiä sitten tarvinnut pohtia, onneksi.
Kyllä sitten kuitenkin kissoista eroon hankkiutumista ehdoteltiin vielä vauvan syntymänkin jälkeen, ihan vain varmuuden vuoksi, mutta lopulta sukulaiset luovuttivat vaikka aikaa se otti ja paljon. Kuopusta odottaessa tämä ”luopukaa kissoista-kampanja” ei onneksi uusiutunut ja vielä on lapsilla silmätkin päässä, kissoista huolimatta!
Yksi pitkä taisto oli myös siitä, kun ”kissojen paikka on ulkona vapaina”. Meidän kissamme ovat aina olleet ja tulevat olemaan sisäkissoja. Tämä asia ei oikein tunnu uppoavan sukulaisten päähän, kun heidän mielestään kissojen tulee kulkea vapaina, kun aina niin on tehty. No meillä ei tehdä, kaikille turvallisempaa näin!
Karmea kokemus kissoista lapsena
Minulla on yksi huono kokemus kissoista lapsuuteni ajalta. Perheelläni oli perheystävä, jolla oli kissa ja se oli aivan kamala. Minun käy kuitenkin niin sääliksi sitä pientä kissa raukkaa, sen käytös ei todellakaan ollut sen oma vika.
Tuo kissa oli ilkeä ja aivan kaikille. Kun meni kylään, kannatti pitää huolta että jalat olivat sohvalla, koska muuten tuo kissa syöksyi sohvan alta ja puri ihan kunnolla jalkoja. Se teki myös sitä, että jos muistitkin nostaa jalat sohvalle, kissa hiipi sohvan selkänojaa pitkin ja hyökkäsi kiinni päähän tai niskaan. Ja se kissa puri muuten kunnolla, ei ollut mikään pieni varoitus näykkäisy tai tassulla täpäytys, vaan otti kunnolla kiinni ja puri ja raapi lujaa ja tosissaan. Kissa myös sähisi, murisi ja sylki paljon. Se hyökkäili aivan kaikkien kimppuun ja kaikki pelkäsivät sitä, myös omistajansa. Joillakin vierailuilla kissa oli paljon normaalia pahempi ja kävi aivan jatkuvasti kimppuun, silloin omistaja telkesi sen vessaan vierailun ajaksi.
Syyllinen kissan käytökseen kuitenkin löytyi samasta taloudesta, kissan omistajan lapsi. Olin muistaakseni 6- tai 7-vuotias, kun tuolla vierailtiin enemmän ja talouden lapsi taisi olla minua vuoden vanhempi. No hänellä oli ”hauska” leikki kissan kanssa, jonka kerran halusi näyttää minulle. Lapsi haki paksut toppahanskat käteensä ja vetäisi niiden päälle paksut uunikintaat. Jahtasi kissaa ympäri asuntoa, kunnes se juoksi sängyn alle piiloon murisemaan. Lapsi sulki oven ettei kissa pääse karkuun, meni repimään kissan niskavilloista piilostaan sängyn alta ja sitten läpsytteli kissan päätä kovalla voimalla. Kissaa myös kiskottiin hännästä, ahdistettiin nurkkaan ja muutenkin rääkättiin.
Minun tekee vieläkin pahaa muistella tuota, mutta en minä lapsena tiennyt mitä asialle voisi tehdä. Äidilleni toki tästä ”leikistä” kerroin, mutta hän totesi vain ettei ole meidän kissamme eikä näin ollen asiamme. Vasta aikuisikää lähestyessäni tajusin, että olisinhan voinut itse ilmoittaa eläinsuojelurikoksesta, mutta kissasta oli silloin jo aika jättänyt, enkä edes tiennyt tuon perheen osoitetta tai mitään. Harvoin toivon pahaa muille, mutta tuolle lapselle toivon, että kissa antoi hänelle kunnolla turpiin myöhemmin, ennen kuin aika siitä jätti. Ja sitä en käsitä, miten äitinsä ei tehnyt asialle mitään, aivan varmasti tiesi tuosta touhusta!
Tästähän tulikin nyt aikalailla hölynpöly-väittämiä sisältävä artikkeli, mutta eipä tuo nyt haittane. Onpahan ainakin tullut kerrottua kissoista!
Oletko sinä kissaihminen, vai onko jokin aivan toinen eläinlaji vienyt sydämesi? Onko sinulla kissoja, pätevätkö nämä väittämät sinun kissoihisi? Kerro eläinystävistäsi!
____________________________________________________________________________________________________________
Kissojen omistajat eivät ole muita masentuneempia:
https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/de6d8860-3709-49fe-897e-a2d66daaf304
Kissan viikset mitä uskomuksia:
https://www.apu.fi/artikkelit/kissan-viikset-mita-uskomuksia
Murretaan myyttejä kissoista:
Uskomattomat uskomukset kissoista – myös hyviä uskomuksia:
Kommentit
Lähetä kommentti